1.2 Kela-taksi vs. kuljetuspalvelu – rajanveto ja riskit
| Ohjeessa |
Asiakasohjeessa todetaan: ”Kuljetuspalvelupäätöksessä myönnettyjä matkoja ei voi käyttää terveydenhuollon käynteihin, kuten terveyskeskus-, sairaala- tai kuntoutusmatkoihin, joista vastaa Kela.”
|
| Tilanne käytännössä |
Kaikilla vammaisilla ei ole oikeutta Kela-taksiin, jos heiltä puuttuu SV67-todistus tai jos matka ei täytä Kela-korvauksen ehtoja. Tällöin ainoa vaihtoehto olisi käyttää julkista liikennettä tai maksaa itse taksi, vaikka henkilön vamma estää käytännössä molemmat vaihtoehdot.
|
| Ongelma ja lainvastaisuus |
Ohjeen ehdoton rajanveto (”ei koskaan saa käyttää hoitomatkoihin”) johtaa tilanteeseen, jossa vaikeavammainen henkilö jää ilman kohtuuhintaista kuljetusta, vaikka hän ei pääse julkisilla eikä saa Kela-taksia. Tämä vaarantaa terveyden ja on ristiriidassa:
- Vammaispalvelulain 8 § ja 30 §: tarveharkinta ja subjektiivinen oikeus
- Hallintolain 7 §: viranomaisen on tarjottava saavutettavaa palvelua
- Perustuslaki 6 § ja 19 §: yhdenvertaisuus ja oikeus välttämättömään huolenpitoon
|
| Vaikutukset asiakkaalle |
- Vammainen voi jäädä ilman hoitoa, jos ei kykene järjestämään matkaa itse
- Hoitoketjut voivat katketa (esim. dialyysi, syöpähoidot, kuntoutus)
- Itsemääräämisoikeus ja osallisuus terveyspalveluissa heikentyy
- Vammattomaan henkilöön verrattuna asiakkaalla on vähemmän liikkumisvaihtoehtoja, vaikka tarve on suurempi
|
| Ratkaisuehdotus |
Asiakkaalle tulee tarjota kuljetuspalvelua myös silloin, kun Kela-taksioikeus ei ole voimassa mutta julkinen liikenne ei ole käytettävissä. Tulkinnan tulee perustua yksilölliseen tilanteeseen eikä kategoriseen rajaukseen. Tämä voidaan toteuttaa myöntämällä ”virkistys-/asiointimatkana” hoitokäynti, mikäli se on ainoa tapa saavuttaa hoito.
|
